lauantai 21. helmikuuta 2015

Sumoa katsomassa

Päivitykseni laahaavat aika paljon perässä, vaikka kaikenlaista olen tehnyt. Eräänä viikonloppuna pääsin katsomaan sumoa. Kyseessä oli jonkin järjestön järjestämä mahdollisuus päästä katsomaan sumoa halvalla, ja Tokion yliopistokin arpoi kourallisen opiskelijoita, jotka pääsivät hyödyntämään tämän puoli-ilmaisen 1000 jenin (noin 7 euron) tilaisuuden. Itse pääsin mukaan, kun joku peruutti oman tulonsa. Onhan sumo yksi perinteisimmistä kokemuksista, joita Japanissa voi kokea, joten oli ihan mielenkiintoista päästä sitä katsomaan.


 Jo Ryogokun juna-asemalla meitä oli vastassa näyttävät sumoplakaatit.


Lippuun kuului lounastus viereisesä sumoravintolassa. Ruokana oli tietysti chankoa, sumopainijoiden jokapäiväistä ruokaa.



Asiaankuuluvan tyylin mukainen stadion.


Halli oli ehkä hivenen pienempi kuin olin luullut, mutta tunnelma oli hyvä.


Varsinaisen turnauksen alussa kaikki painijat tulivat esittäytymään. Ulkomaalaisperäisiäkin painijoita oli joukossa - Egyptistä, Mongoliasta ja muualta.


Odottelua oli paljon, sillä itse sumo-ottelut kestivät keskimäärin alle 10 sekuntia, mutta niiden välissä oli monen minuutin valmistelu seuraavaa ottelua varten.


Ehdottomasti mielenkiintoisin tapaus oli harvinainen tasapeli. Molemmat painijat nimittäin astuivat ulos kentältä tismalleen samaan aikaan, ja tummapukuiset tuomarit tulivat pohtimaan tapausta rinkiin. Lopulta ottelu uusittiin, mutta uusinta oli aika antiklimaattinen ja päättyi parissa sekunnissa toisen voittoon.

Yli neljätuntisen sumonkatsonnan jälkeen palasimme asuntolamme läheisyyteen vanhaan kunnon Kichijojiin, jossa vaihtarikaverini opasti minut hyvään ruokapaikkaan.


Sumo oli ehdottomasti käynnin arvoinen kokemus, mutta sitäkään katsoessani en voinut välttyä ajattelemasta, että moniin Japanin perinteisiin kansanhuveihin liittyy jonkinmoinen pitkäveteisyys - sekä bunrakussa (japanilaisessa nukketeatterissa), kabuki-teatterissa että nyt sumossa olen nähnyt ihmisiä nukkumassa täyttä häkää, enkä varsinaisesti ihmettele. Meidänkin vieressämme ollut japanilaisrouva vaikutti innokkaalta tullessaan katsomaan elämänsä ensimmäistä kertaa sumoa, mutta katosi paikalta ensimmäisen tauon aikana.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Game Party Japan 2015

Game Party Japan 2015 eli "Tokaigi" (闘会議) oli yksi suurista messutyyppisistä tapahtumista, joita olin kevätlomalta odottanut. Oikeastaan tämä pari viikkoa sitten pidetty tapahtuma ponkaisi kevätlomani kunnolla käyntiin. Kyseessä oli monentyyppiseen pelaamiseen keskittynyt tapahtuma - konsolipelit olivat keskiössä, mutta pelattavana oli myös esimerkiksi lauta- ja korttipelejä. Paikka oli tuttu Chiban Makuhari Messe eli sama, jossa Jump Festa pidettiin.




Hauskaa että pelitapahtumassakin oli reilusti cossaajia.


Maskottia piti hakata mahaan minuutin ajan. Tavoitteena oli saada päivän aikana yli 100 000 lyöntiä kävijöiden toimesta, ja helpostihan se onnistuikin. Itse aloitin lyömisen niin kovasti, että valvoja taisi hämmästellä nopeatempoista riuhtomistani. Väsyin kuitenkin jo puolenvälin paikkeilla, jolloin lyönneistäni hiipui kaikki puhti.




Hauskinta oli, kun bongasin tapahtumasta Pokémon ORAS -peliturnauksen. Kolmella perättäisellä voitolla pääsi (tai oli ainakin mahdollisuus päästä) jatkoon. Lauantaina voitin kaksi mutta hävisin tiukasti kolmannessa. Sunnuntaina uusi yritys, ja jotenkin ihmeellisesti onnistuinkin tällä kertaa voittamaan kolme putkeen. Jatkoon en siltikään päässyt, kun kolmen voiton pelaajia oli niin paljon (19) ja heistä vain 8 arvottiin jatkoon.

Tällä kertaa oteltiin 3DS:llä eikä korteilla - kivaa että vaihteeksi näinkin!
Tässä mukavan monipuolinen video tapahtumasta Subtokyon Youtube-kanavalta:


keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Shinjukun kansallispuisto

Eräänä päivänä kävin Shinjukun upeassa kansallispuistossa. Suuren sysäyksen käyntiin antoi etenkin se, että kyseinen laaja puisto on katsomani Kotonoha no Niwa -anime-elokuvan tapahtumapaikka.







Virkistävän puistokävelyn jälkeen menin Burger Stationiin. Miksi juuri sinne? Koska siellä näkee tennistä isolta ruudulta! Vihdoin onnistuin Tokiosta sellaisen paikan löytämään. Halusin nimittäin nähdä supertähdeksi nousseen Nishikorin (lempipelaajani) puolivälieräottelun tenniksen Australian avoimissa.




Nishikori valitettavasti hävisi, mutta vietin kuitenkin ikimuistoiset kaksi tuntia television äärellä tunnelmallisessa Shinjukun ruokapuljussa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Lunta Tokiossa!

Perjantaina Tokiossa tuprutti lunta ensimmäistä kertaa vaihtoni aikana (jos superpieniä aiempia hiutaleita ei lasketa). En ollut katsonut säätiedotuksia juurikaan, joten näkymä yllätti. Mutta vielä yllättyneempiä olivat etenkin muutamat australialaisvaihto-oppilaat, jotka näkivät nyt elämänsä ensimmäistä kertaa lunta kaupunkiolosuhteissa.

Näkymä parvekkeelta aamulla: lunta kaikkialla!
 


Asuntola lumisateessa

Kaunis luminen Inokashira-puisto


Samana päivänä tapasin Tokioon vierailulle tulleen kaverini, Koob-e-bookin pitäjän, Stegon. Kovassa tuulessa tuo sateenvarjo meni rikki, kuten kuvan alareunasta huomaa.

Menimme Stegon ehdotuksesta Yasukunin temppelille (käytyämme ensin Jimbochon vanhojen kirjojen kaupoissa). Hänen vaihtarikaverinsa oli tänä päivänä ihka ensimmäistä kertaa Tokiossa - no jopas oli sattuma tulla juuri harvinaisena lumipäivänä!

Temppelin lähistöllä oli korkein torii-portti, jonka olen tähän mennessä nähnyt.

Iltapäivällä lumisade kuitenkin vaihtui jo vesisateeksi, ja lumi katosi suurimmilta osin.