Ruokia ja kolme faktaa

Minun piti kirjoittaa enemmänkin, mutta koska kello pääsi taas lipsahtamaan yön puolelle, päädynkin vain laittamaan muutaman ruokakuvan. Ei niitä vaihtoblogissa kai liikaakaan voi olla.

Jotain asuntolaruokaa

Donburi, jossa muun muassa kimchiä

Choko Monaka -jäätelö, jossa vaniljajäätelöä ja suklaalastuja. Tosi hyvä!

Ylihuomenna tulee kuluneeksi neljä viikkoa vaihdon alkamisesta. Ensimmäiset viikot menivät tosi hitaasti, mutta viime viikolla aika tuntui alkavan kulua jo nopeammin. Pian sitä alkaa tajuta, miten lyhyt aika puoli vuotta oikeastaan on.

Mainitsen vielä kolme faktaa viime päiviltä.

1. Minulla on ollut japanintunneilla jo pitkään vähän turhautunut olo. Vaikka yritän parhaani, tuntuu etten saa siellä itsestäni paljoakaan irti. Tämä johtunee siitä, että muut ovat vain niin paljon taitavampia. Suuri osa heistä on kiinalaisia, jotka puhuvat japania hyvinkin sujuvasti ja monipuolisesti, eivätkä muutkaan jää pekkaa pahemmaksi. Voisi luulla, että kun ympärillä olevat ovat niin hyviä, heidän kielitaitonsa "tarttuisi" minuunkin, mutta minusta tuntuu juuri päinvastaiselta: taitavat puhujat (ja osittain myös minulta J5-taitotasoa odottavat opettajat) tuottavat minulle niin suuren paineen, että kangertelen puheessani entistäkin enemmän. Ryhmämme opiskelijoita katsoessani huomaan, miten kaukana heistä oma kielitaitoni vielä onkaan. (Juuri nyt stressaa suuresti torstaina pidettävä japaninkurssin esitelmä Suomen koulutusjärjestelmästä.)

2. Liityin sunnuntaina tenniskerhoon, jonka harjoitukset pidettiin hyvin lähellä asuntolaani olevilla Inokashira-puiston hiekkaisilla tekonurmikentillä. Harjoitukset olivat kaikin puolin aika erilaiset kuin ne, joihin olen Suomessa tottunut. Pelaajia oli kahdella kentällä lähes 30, mikä on valtava määrä. Niinpä suuri osa harjoitusajasta meni seisoskeluksi, eikä noin suurella osallistujamäärällä voi harjoitella varsinaista peliä ollenkaan. Harjoitukset olivat tarkasti organisoidut ja tyypillisen japanilainen yhteishenki välittyi hyvin. Monet olivat kiinnostuneita minusta ulkomaalaisesta ja kyselivätkin paljon Suomesta ja vähän tennishistoriastani. Pettymyksekseni kerho keskittyy enemmän nelinpeliin, kun taas itse tykkään lähinnä kaksinpelistä. En siis vielä tiedä, miten usein tulen tässä kerhossa käymään, mutta ainakin sain ystävällisiltä pelaajilta paljon tietoa muun muassa tenniskenttien varaamisesta ja paikallisista kilpailuista.

3. Olen nukkunut täällä aivan liian vähän ja siksi ollut päivisin aika väsynyt. Asuntolan tarkkaan säädetyt ruokailuajat ovat osoittautuneet hieman rasitteeksi. Nukkumaanmeno menee helposti yli puolenyön, mutta aamupalalle pitää kuitenkin nousta aikaisin, vaikka luennoille ei tarvitsisikaan mennä niin varhain. Tuskin olen kertaakaan vaihdon aikana nukkunut yli kahdeksaa tuntia, useimmiten varmaan alle seitsemän. Itsekuria pitäisi vaan olla enemmän, jotta nukkumaan pääsisi ajoissa.

Tylsä postaus, mutta ehkä jatkossa sitten parempia!

Valmiina tennikseen!

Nämä tennisvaatteet ostin maanantaina Ikebukurosta. Viime matkaltani muistin, että Ikebukurossa on hyvä tenniskauppa Windsor Racket Shop, ja meninkin sinne ostamaan kengät, tennishameen, sukat ja palloja. Myös Ikebukuron Seibu-tavaratalossa on hyvä tennisvalikoima - sieltä ostin paidan ja pannan. On muuten mainiota, miten tennismailoja ja vaatteita mainostetaan animehahmojen avulla! Esimerkiksi tennismailoja ja -vaatteita mainostetaan näyttämällä, miten hiljattaisen Baby Steps -tennisanimen päähenkilöt käyttävät samoja mailoja ja vaatteita. Paljon hauskempaa ja minuun vetoavampaa kuin lännen kliininen mainonta.

Koska mailan otin jo Suomesta mukaan ja polvikin tuntuu vihdoin parantuneen, nyt olisi kaikki valmista yliopiston tenniskerhoon liittymistä varten. Liittyminen tuntuu vain olevan kovin vaikeaa. Monet kerhot jakelevat kampuksella mainoslappusiaan, mutta yksikään tenniskerho ei tunnu niin tekevän. Kukaan, jolta olen kampuksella kysynyt, ei tunnu tietävän tenniskerhoista muuta kuin että "niitä on tosi paljon". Vaikka lähetin niistä suurimpaan (Tomato Tennis Clubiin) sähköpostiviestiä, en ole saanut vastausta. Pitänee vain etsiä pienempien kerhojen nettisivuja ja lähettää kaikkiin viestiä, niin ehkä joku tuurilla vastaa.

Turnauksia, turnauksia!

Viikonloppu meni täysin Pokémon-turnauksissa. Internetistä olin katsonut, että Shibuyassa olisi lauantaina jonkinmoinen turnaus, joten suuntasin innoissani sinne.

Ihmetys oli suuri, kun paikan päälle ilmestyi vain yksi Pokémon-pelaaja - ollaanhan kuitenkin Tokiossa, Pokémonin "pääkaupungissa"! Ehkä Shibuya ei vain ole Pokémon-pelaajien lempikaupunginosa. Hävisin hänelle helposti (hänen pakkansa oli kuin tehty Gengar-pakkaani vastaan), mutta tapaaminen oli muutoin merkittävä: hänestä - ystävällisestä Kenta-sanista - tuli ensimmäinen japanilainen kaveri, jonka tämän vaihdon aikana sain! Hän kertoi minulle toisesta turnauksesta, joka pidettäisiin samana päivänä Akihabarassa, ja lähdinkin innolla hänen mukaansa. Juttelin hänen kanssaan koko päivän japaniksi Pokémonista ja Japanista. Juuri tällaista kielitreeniä olin kaivannutkin. Turnauksen jälkeen hän myös johdatti minua Akihabaran kätköihin, joista löytyi useita edullisesti pelikortteja myyviä kauppoja. Jatkossa varmasti näemme Pokémonin merkeissä vielä monta kertaa.

Loppujen lopuksi tulin osallistuneeksi viikonlopun aikana peräti neljään pieneen turnaukseen. Alla pieni kuvaus vaikutelmistani joka turnauksesta. Tulos on merkattu muodossa "voitetut pelit - hävityt pelit".

Lauantai

Shibuya Fullcomp: 0-1
Kuten ylempänä kerroin, tästä turnauksesta ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin tappio ja mukavan kaverin saaminen.

Akihabara Nanahachiya: 0-3
Kenta-san johdatti minut turnaukseen, joka pidettiin Akihabaran syrjäkujalla. Pelaajia oli paljon enemmän kuin Shibuyassa, hyvinkin yli 20. Oli mielenkiintoista huomata pelaajien ikäjakauma: kaikenikäisiä aina alakoululaisista heidän vanhempiinsa. Pikkupelaajat vieläpä tuntuivat olevan huiman taitavia ja katsoivat vanhempienkin pelaajien otteluita vierestä silmä kovana, ikään kuin arvioiden pelaajien siirtoja. Ei ole ihme, että Pokémonin Junior-ikäluokan maailmanmestari tulee lähes aina Japanista. Itselleni turnaus oli oikeastaan vielä omaan pakkaani totuttelua, enhän ollut pelannut sillä ennen tätä turnausta kuin yhden pelin. Tein varmasti joitain pelivirheitä, mutta on myös sanottava, että vastassa olleet pakat eivät olleet mitenkään helppoja vastuksia omalleni. Turnauksen jälkeen olo oli vähän masentunut, kun voittotili jäi avaamatta, vaikka olin koonnut suurehkolla rahamäärällä mielestäni hyvän pakan. (Pelasin tosin viimeisen kierroksen vastustajani kanssa vielä nopeasti päättyneen turnauspelin jälkeen huviksemme pari peliä, ja niistä onnistuin sentään voittamaan yhden. Pakkani siis pystyy voittamaan edes joskus.)

Sunnuntai

Akihabara Nanahachiya: 1-3
Nanahachiyassa tunnutaan pitävän pikkuturnauksia joka päivä tiistaita lukuunottamatta, joten päätinkin mennä sinne taas sunnuntaiaamuna. Pelaajia ei ollut ihan yhtä paljon kuin lauantaina, mutta mukavasti kuitenkin. Olin jo harkinnut pakkaani rakenteellisia muutoksia, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden vielä ainakin yhdessä turnauksessa. Turnauksen alku ei taaskaan mennyt mairittelevasti, mutta lopulta kolmannella kierroksella onnistuin saamaan pakalla ensimmäisen otteluvoittoni äärimmäisen tiukalla tavalla. Viimeinenkin ottelu oli todennäköisesti voitettavissa, mutta se kaatui aivan pelin lopussa tyhmään virheeseeni. Turnauksessa huomasin kuitenkin, miten pakkani strategia pystyi tekemään kiusaa vastustajille, joten sain hieman lisää uskoa siihen.

Akihabara Cherumo: 2-1
Aamupäivän turnauksen jälkeen kävin lounaalla sekä tekemässä koulujuttuja donitsin äärellä Mister Donutissa ennen Cherumon turnauksen alkua. Edellisen kisan rohkaisemana en tehnyt vieläkään pakkaani muutoksia, ja se taisi kannattaa. Avasin turnauksen voitokkaasti voittamalla jännittävässä ottelussa Dark-tyypin pakan, jolle ottelun alussa arvelin selvästi häviäväni (pakka oli hyvin samantapainen kuin Kentan pakka). Viimeisillä vuoroilla sydän oikein pamppaili - Pokémonia parhaimmillaan! Seuraavassa ottelussa vastaani tuli kuitenkin huipulta vaikuttava pelaaja hyvän pakkansa kanssa, mutta häviöstä huolimatta sain lykättyä mukavasti kapuloita senkin pakan rattaisiin. Viimeisellä kierroksella puolestaan taas voitin, vaikka ottelu venyikin aikarajaan saakka. Ottelun jälkeen kuulin, että olin tullut peräti kolmanneksi, mikä olikin mukava positiivinen yllätys.

***

Vaikka 11 pelistä 3 voittoa ei ole kovin hyvä saavutus, kaiken kaikkiaan ekoista turnauksista jäi hyvä mieli. Tulostasonikin parani lievästi turnausten edetessä. Oli myös upeaa päästä pelaamaan japanilaisia vastaan - Japanissa kulttuuri on niin erilaista korttipelienkin suhteen. Pelaajien kohteliaisuus on positiivisessa mielessä silmiinpistävää: esimerkiksi jo alkukortteja käteen nostettaessa pelaajat osoittavat vastustajalle selkeästi, että nostavat tarkalleen seitsemän korttia, kun taas Suomessa pelin alkuvalmistelut hoidetaan monesti paljon epämuodollisemmin. Nähdäkseni pelaajat myös selostavat tekemiään toimintoja pelin aikana tarkemmin, puhumattakaan ottelun alun kohteliaista "yoroshiku onegaishimasu!" -huudahduksista ja pelin jälkeisistä "arigatou gozaimashita!" -kiitoksista. Viihdyn hyvin näin kohteliaassa peliympäristössä. Pelaajat olivat muutenkin äärettömän miellyttäviä. Eräs jopa pyysi minulta nimikirjoitusta yhteen korttiin - hän kuulemma kerää nimmareita ulkomaalaisilta pelaajilta.

Seuraavana vuorossa on kenties yksi tai kaksi pikkuturnausta tällä viikolla, mutta "suurena tavoitteena" on Batoru Fesuta, joka pidetään 1.11. ja 2.11. Ikebukurossa. Kunpa vain saisin pakan toimimaan mahdollisimman hyvin tuohon ajankohtaan mennessä.

(PS. Pakko mainita, että viimeisen turnauksen jälkeen Akihabaran asemalla junaan mentyäni minulle tuli juttelemaan minut tunnistanut mutta minulle tuntematon tyttö, joka osoittautui suomalaiseksi ja vieläpä molempien blogieni satunnaiseksi lukijaksi! "Kyllä maailma on pieni" -sanonta sopisi tähän. Terveisiä sinulle jos luet tätä ^^)

Pokémonia, kursseja ja ruokaa

Pieni pävitystauko pääsi tulemaan, kun japaninkurssin tehtävät ja muut menot pitivät kiireisenä. Nyt viikonlopun koittaessa ehdin kuitenkin kertoa, mitä tällä viikolla onkaan tapahtunut.

Ensinnäkin kävin vaihdon ekaa kertaa Tokion PokéCenterissä! Pokémon-paratiisissa vaikutti jotenkin väljemmältä kuin viime kertoina, ja syykin selvisi pian: liike muuttaa joulukuussa Hamamatsuchoosta Ikebukuroon. Ihan hyvä uutinen, sillä Ikebukuro on minua lähempänä ja siellä on Centerin lisäksi muutakin tekemistä (toisin kuin Hamamatsuchoossa).

 
Akihabarassakin kävin nyt vaihtoni aikana ensimmäistä kertaa, peräti kolmena perättäisenä päivänä.

Antakaas kun kerron varsinaisen syyn Pokécenter- ja Akihabara-vierailuihin: aloin hankkia Pokémon-pelikortteja pakkaan, jotta voin osallistua Japanissa isoihin (ja pieniin) Pokémon-turnauksiin! Japanissahan on upea keräilypelikorttikulttuuri, ja olen tosi innoissani päästessäni pelaamaan japanilaisten kanssa. Koska eurooppalaiset kortit eivät ole sallittuja Japanin virallisemmissa turnauksissa (kuten eivät japanilaisetkaan ole Euroopassa), jouduin ostamaan kaikki kortit nollasta - eipä sillä että minulla olisi nykykortteja paljon ollutkaan pidettyäni pelistä parin vuoden tauon. Löysin Akihabaran jostain raosta erään hyvän irtokortteja myyvän paikan, ja kuin sattumalta päädyin kasaamaan Gengar-pakkaa, josta tuli mielestäni loppujen lopuksi hyvinkin kilpailukykyinen. Vielä en ole sillä kertaakaan pelannut, joten vasta aika näyttää, onko siitä mihinkään. Rahaa pakkaan kului ("virheostokset" mukaan lukien) yli 120 e, mutta en jaksa harmitella - oletettavasti pakasta tulee olemaan minulle niin paljon iloa! Huomenna esimerkiksi Shibuyassa olisi jo pieni turnaus, johon yritän osallistua, ja marraskuun ensimmäisinä päivinä on iso turnaus Ikebukurossa. Olen niin innoissani!

Ostin myös tällaisen ihanan kalenterin ^^

Tälle blogille uskolliseen tapaan hyppään kuitenkin taas asiasta toiseen. Tänään nimittäin oli Tokion yliopiston kurssien viimeinen rekisteröimispäivä. Valitsin vain kuusi kurssia, mutta niissä tuntuu todellakin olevan tarpeeksi tekemistä täksi lukukaudeksi. Listataanpa...

• Integrated Japanese VII (lasketaan 3 kurssiksi)

Vaihtoaikani "pääkurssi". Kolmesti viikossa pidettävä kielikurssi, jolla harjoitellaan kielitaidon kaikkia neljää osa-aluetta (puhumista, kuuntelemista, lukemista ja kirjoittamista). Kurssilla on ainakin sanakokeita, esitelmiä ja pari isompaa tenttiä. Koska pääsin lähtötasotestin ansiosta Integrated-kurssien korkeimmalle tasolle (J5), haastetta tuntuu olevan. Kaikki muu kyllä menee, mutta luennolla puhuminen tuottaa suuria vaikeuksia. Painetta lisää se, että muut kurssilla ovat etenkin puhumisessa selkeästi etevämpiä - mutta silti samalla kurssilla, koska tätä korkeamman tason kursseja ei järjestetä. Uskon kuitenkin selviäväni ihan hyvin, koska "class participationin" osuus on merkattu arvostelukriteereissä vain 10% arvoiseksi.

• Japanese 6: Reading Literary Works and Discussing Modern Japanese Culture

Mielenkiintoinen yksittäinen kielikurssi, joka käsittelee japanilaista kirjallisuutta ja elokuvia. Kurssilla luetaan japaniksi lyhyitä novelleja ja katkelmia romaaneista sekä katsotaan pari elokuvaa. Luettavat tekstit tuntuvat olevan vähän hankalampia kuin Integrated-kurssilla. Kurssilla on niin vähän osallistujia (5), että kaikki joutuvat olemaan todennäköisesti aika paljon äänessä, mikä hiukan jännittää.

• Do (道) and Japanese Culture

Hyvin rennolta vaikuttanut englanninkielinen kurssi, jossa tutustutaan japanilaisiin 道-juttuihin, joita ovat mm. budo (kamppailulajit kuten aikido, kendo ja judo), shodo (kalligrafia), sado (teeseremonia), kado (kukka-asettelu) ja kodo (tuoksuseremonia). Kurssin pitäjä sanoi tietävänsä hyvin vähän muista kuin budosta ja pyysikin niitä varten apua opiskelijoilta. Lähinnä valitsin kurssin helpohkojen opintopisteiden takia, mutta eiköhän siitä jotain hyötyäkin ole.

• Media and Modernity in Japan

Toinen englanniksi pidettävä kurssi, jolla käsitellään laajasti Japanin mediaan ja nykyaikaistumiseen liittyviä asioita. Ensimmäinen luento oli minusta aika unettava, mutta ehkä se johtui aiheesta (kirjapainon leviäminen Japanissa). Tulevien luentojen aiheita ovat esimerkiksi "The Americanization of Everyday Modernity in Japan", "Representations of Japan, Emperor and Empress" ja "Televised Ads: Rapid Economic Growth, Nostalgia and Tourism". Ainakin osa aiheista vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.

Siinä kurssini olivatkin. Saattaa näyttää vähältä, mutta Integrated Japanese yksinäänkin on jo sen verran työläs, että kyllä tässä tekemistä riittää. Lisäksi kävin Contemporary Japanese Performance Culture -nimisellä kurssilla sekä eräällä toisella japanin kielikurssilla katsomassa, mutta erinäisistä syistä päätin olla valitsematta niitä. Kurjaa on se, että moni katalogista löytynyt mielenkiintoinen kurssi (kuten Fashion-niminen kurssi) pidetään vasta kesälukukaudella, jolloin vaihtoni on jo päättynyt.

Postaus on hyvä päättää ruokakuviin.

Lähtötasotesti

Eilen oli japanin lähtötasotesti, joka olikin orientaatioviikon viimeinen vaihe ja huipennus. Vaikka olin monena päivänä ajatellut lukea testiin, tuli kuitenkin vietettyä aikaa vain Shibuyassa ja muualla. Luotin näemmä passiiviseen oppimiseen kaupungilla.

Testiin mennessä luonnollisesti jännitti, koska testin panos oli kohtalaisen suuri Komaban kielikurssien tasojaosta johtuen. Komabassa kurssien tasoa kuvattaessa käytetään J-skaalaa: J1 on aloittelijataso ja J7 kaikkein korkein (tosin siitä järjestetään vain yksittäisiä kursseja). Yksittäisiä pienempiä kielikursseja saa valita kuka tahansa taitotasosta riippumatta, mutta "pääkurssin" taso määräytyy lähtötasotestin mukaan. Ongelma on se, että pääkurssien tasot menevät seuraavasti: J1, J2, J3, J5. Taso, jolle itse ajattelin kuuluvani (J4) on siis jätetty kokonaan välistä! Ajattelin että olisi tosi turhauttavaa joutua lähes hyödyttömälle J3-kurssille, jonka asiat jo osaan, mutta J5:een päästäkseen pitäisikin onnistua testissä mielettömän hyvin.

Tänään aamulla tulivat testin tulokset ja jotenkin ihmeellisesti onnistuin kuitenkin pääsemään pääkursseista korkeimmalle eli J5-kurssille (joka siis vastaa JLPT:n N2-N1-tasoa). Tulos oli todellinen ihmetys, sillä jätin tiukka-aikarajaisen testin eri osioissa useammankin sivun melkein kokonaan vastaamatta! Lisäksi J5 oli tuntunut parin tähän mennessä kokeilemani yksittäisen kurssin perusteella jotenkin hankalalta, mutta ehkä kyseessä on alkukankeus ja yli viiden kuukauden tauko viime japanintunneista ja kunnollisesta japaninopiskelusta. Tänään ollut J5-tason pääkurssi kuitenkin tuntui kuitenkin juuri sopivalta.

Jottei postaus jää kuvattomaksi, muutama kuva kameran kätköistä. Ensimmäisessä ihmisiä kerääntyneinä katsomaan kuunpimennystä eilen Kichijojiin johtavalle sillalle.

 Eilisen yliopistolounas: kara-age.

 

Tämänpäiväistä asuntola-aamiaista.

Yliopiston ruokala ulkoapäin.

Vähän yli viikko on nyt takana, ja tuntuu kyllä siltä kuin olisin ollut täällä jo useammankin viikon. Samaa ovat muut asuntolakaverit sanoneet. Johtunee siitä, että täällä on tullut tehtyä ja nähtyä niin paljon lyhyessä ajassa. Toivottavasti sama tahti jatkuu! Vaikka vaihto on näin alussa, välillä tulee jo mieleen kauhukuvia Suomeen paluusta...

Asiainhoitoa ja juhlailua

Minulla on jo pari päivää ollut vähän ikävämpi olo. Kurkku on ollut kipeä, olo on tuntunut tunkkaiselta (vähän jopa kuumeiselta) ja polvivammakaan ei tunnu paranevan, kun päivittäin joutuu kävelemään niin paljon (vähintäänkin aina Kichijojin/Inokashiran asemalle ja takaisin sekä lukuisia pienempiä matkoja). Tänään lisäksi hammasta/ientä on alkanut sattua, jolloin syöminenkin on tuntunut vähän epämiellyttävältä. En siis ole pystynyt nauttimaan viime päivistäni aivan kunnolla. Mutta eiköhän huomenna edes joku vaiva ole vähän paremmalla tolalla!

Tänään oli asioidenhoitopäivä, jona me vaihto-opiskelijat saimme muutaman todella oleellisen asian hoidettua. Ensinnäkin Residence Card (Japanissa yli 3 kk oleskelevan kortti) oli käytävä rekisteröimässä kuyakushossa eli eräänlaisessa kaupungintalossa, koska laki niin vaatii. Samalla otimme Japanin kansallisen terveysvakuutuksen. Kuyakusho-käyntien pituudesta kuulee välillä tarinoita, mutta me selvisimme byrokratiasta kohtuullisessa puolessatoista tunnissa.

Toisekseen, iltapäivällä oli vuorossa ohjattu pankkitilin avaaminen Komaban kampuksella. Japanilainen pankkitili on oleellinen, koska vain sinne on mahdollista saada JASSO-stipendin (joka minulle ja monelle muulle myönnettiin) kuukausittaiset apurahat. Paperien täyttö oli tarkkaa, mutta lopulta pankkiasiakin tuli hoidetuksi.

Tapahtumien välillä kävimme asuntolaporukallamme Kichijojissa Pancake Housessa lounaalla, mikäli pannukakkuja edes lounaaksi voi kutsua. Seitsemän hengen ryhmästämme peräti neljä (minä mukaan lukien) otti Chokoreeto chippu pankeekin.

Tässä Carolinen kermainen valinta.

Asiainhoidon jälkeen jatkoimme viiden hengen porukalla Shibuyaan odotellessamme myöhempää tervetulojuhlaa, jonka järjestäisi Todai Global International Friends -niminen opiskelijajärjestö. Kummasti legendaarinen Shibuyakin on alkanut arkipäiväistyä, kun siellä käy melkein joka päivä! Tällä kertaa yritimme vain jotenkin kuluttaa aikaa olemalla esimerkiksi Shibuyan Starbucksissa.

Tervetulojuhlan päävalttina oli herkullinen ruoka: monenlaista sushia oli pöydillä satoja paloja. Muuten juhlassa vain tutustuttiin muihin vaihto-oppilaisiin ja lopuksi oli kaoottinen bingo. Kemuissa oli opiskelijoita kaikista vaihto-ohjelmista, kuten esimerkiksi PEAK:sta, jossa opiskellaan Tokion yliopistossa koko undergraduate-tutkinto eli neljä vuotta. Muutama sellainenkin tuli minulle juttelemaan, ja kiva siinä sitten vastata, että "olen vain puoli vuotta" - eihän se tunnu neljän vuoden rinnalla juuri miltään. Juhlassa oli kuitenkin ihan mukava tunnelma, kiva että tällaisia järjestetään.

Pakko mainita, että eräs tosi mielenkiintoinen juttu on mitä todennäköisimmin tapahtumassa. Olen niin innostunut! Aion kirjoittaa siitä lisää pääblogissani Momochuu no sekaissa heti kun vain ehdin, toivottavasti huomenna illalla!

Elokuva, Nakano ja ensimmäinen luento

Sunnuntaina oli jo kaamea sade taifuunin läheisyyden takia. Ulos piti kuitenkin lähteä ruoan toivossa...

Kengät ja sukathan siinä ilkeästi kastuivat, kun kaduilla suorastaan tulvi. Sadepäivinä kuuluu kaiketi katsoa elokuvia, joten menin syötyäni Kichijoji Odeoniin, jossa viihdyin kohtuullisesti uusimman Ghibli-elokuvan Omoide no Maanii (josta mainitsinkin jo aiemmin) parissa.

Elokuva oli katsottava muttei loistelias. Otin sen ennen kaikkea kuullunymmärtämisenä, mutta en voi sanoa ymmärtäneeni aivan kaikkea, koska en jaksanut keskittyä koko ajan tarpeeksi kuuntelemiseen.

Loppupäiväksi menin Nakano Broadwaylle, Nakanon tunnelmalliselle kauppakujalle. Nakano nimittäin sijaitsee kätevästi Kichijojista vain parin express-pysäkin päässä.

Kauppakuja on tunnettu etenkin mangaan, figuureihin ja sekalaiseen otaku-tavaraan keskittyvistä kaupoistaan. Itse kuitenkin ajattelin hillitä mangan ostamistani, koska viime matkallakin ostamistani mangoista (noin 30) olen tullut lukeneeksi vasta pienen osan (noin 5). Yhden sentään ostin käytettynä Mandrakesta, nimittäin Bokugirlin ykkösosan (hinta 400 jeniä, noin 3 euroa). Usein juuri transteemat saavat mielenkiintoni heräämään. Ostin kirjan ilman sen kummempia ennakkotietoja, joten toivon vain, ettei kyseessä ole jokin vähäjärkinen komedia.

Samaan yhteyteen sopii kuva PS Vita -pelistäni, jonka ostin jo aiemmin käytettynä (hinta noin 2200 jeniä). Japanissa kyseinen rytmipeli on arvostettu ja suosittu, ja itsekin olen pelatessani lämmennyt sille enemmän kuin aluksi oletinkaan.

Nakano Broadwayllä tuli syötyä vaihdon aikana ensimmäistä kertaa nuudelipohjaista ruokaa riisipohjaisen sijaan (vaikkakin lisäke oli riisipohjainen, ks alempi kuva). Valitettavasti sei ei vain iskenyt omaan makuaistiini yhtä hyvin kuin monet aiemmat.

Tänään rankkasade jatkoi satamistaan ja joitain juttuja (kuten ohjattu rekisteröitymiskynti "kaupungintalolla") peruttiin taifuunin pelossa. Tänään Komabassa alkoivat lukuvuoden ensimmäiset luennot, mutta niidenkin peruminen tuntui aamulla todennäköiseltä (vaikkei asiasta virallista ilmoitusta perumisesta ollut tullutkaan). Aioinkin jäädä asuntolaan ainakin aamupäiväksi, mutta hollantilainen kaverini sai kuitenkin käännytettyä minut mukaan matkaansa. Hän aikoi kaikesta huolimatta mennä omalle japanintunnilleen. Lähtö kannatti, sillä tunnit tosiaankin pidettiin, toisin kuin monissa muissa Japanin yliopistoissa tänään. (Jo keskipäivällä aurinko taas paistoi ja oli mukavan lämmintä - taifuunista ei ollut tietoakaan.)

Tänään sain siis ensimmäisen maistiaisen Tokion yliopiston opetuksesta. Kurssi oli nimeltään Japanese (6): Reading Literary Works and Discussing Modern Japanese Culture. Mukavan oloinen opettaja oli bulgarialaista alkuperää mutta natiivin lailla. Englantia tunnilla ei kuultu sanaakaan (okei, pari sanaa) ja hyvä niin. Heti luennon alkuvaiheilla tuntui kuitenkin siltä, että muut yhdeksän luokassa istuvaa opiskelijaa olisivat paljon minua etevämpiä japanintaitajia: he vastailivat lukuisiin kysymyksiin monipuolisesti ja sujuvasti, kun taas itse jouduin tuskailemaan vastausteni kanssa. Luennon edetessä kurssi alkoi kuitenkin tuntua jotenkin hallittavammalta, eivätkä läksypapereidenkaan asiat näyttäneet ylitsepääsemättömiltä. Haaste lienee juuri oikeanlainen. Kurssi siis käsittelee japanilaista kulttuuria keskiössään ennen kaikkea romaanit ja elokuvat, joita kurssin aikana myös luetaan/katsotaan. Opettaja oli lisäksi valinnut kurssille jonkinlaisen "punaisen langan", joka minun ilokseni sattui olemaan jendaa eli sukupuoli! Saapa nähdä millä eri tavoin sukupuoli käy ilmi kurssin kirjoissa ja elokuvissa.

Loppuun vielä päivän yliopistolounaani (katsukaree) sekä asuntolapäivällisen pääosa.

Shoppailukierros

Eilen lauantaina päätin lähteä shoppailukierrokselle. Hyvä mennä tässä vaihdon alkuvaiheessa, kun kurssit eivät ole vielä alkaneet. Japanin sijoituskokeeseen (placement test) pitäisi lukea, mutta oppiihan sitä jotain tuolla ulkona kulkiessaankin!

Ajattelin aluksi mennä tänään Akihabaraan, mutta junassa vaateshoppailu alkoi tuntua kiinnostavammalta kuin populaarikulttuuri, joten päätin tehdä Shinjuku-Harajuku-Shibuya-kierroksen. Olin ollut jonkin aikaa Shinjukun Closet Childissa, kun sinne uskomattomalla tuurilla ilmestyi myöskin Tokiossa vaihdossa oleva kaverini Toni! Oli mukava päästä vaihtamaan kuulumisia. Toni liittyi matkaani Harajukuun, jonne oli itsekin aikeissa mennä.

Ylläolevan kuvan reunassa näkyy Harajukun Bodylinen näyteikkuna. Kävimme Bodylinessä, mutta sieltä en ostanut mitään. Sen sijaan ostin KAKSI lolitamekkoa - toisen Shinjukun ja toisen Harajukun Closet Childistä! Olen niistä aika iloinen ^___^ Molemmat brändimekkoja, ja hinnat vain noin 68 e ja 44 e. (Lisäksi ostin päivän aikana Hatsune Miku -rytmipelin PS Vitalle sekä tyynyn, koska asuntolan tyyny oli aivan surkea)

Tokiossa näkyy selkeästi Halloweenin lähestyminen, sillä koristeluja ja Halloween-rekvisiitan myyntiä on monessa paikassa.

Jo ennen matkaa olin ajatellut, että ensimmäisenä lauantaina menisin katsomaan Tokiossa pelattavaa Rakuten Openia - tennis kun on lempilajini, ja Japanin Nishikori on nykyään uskomattoman hyvä pelaaja. Huonoksi onnekseni lopputurnauksen liput myytiin kuitenkin loppuun jo torstaina/perjantaina. Eilen näin Shibuyassa jopa kyseiselle turnaukselle omistetun kahvilan, jossa olisi voinut päästä katsomaan ottelua ruudulta. Jono oli kuitenkin liian pitkä, joten luovutin senkin suhteen.

Shoppailukierrokseni jälkeen löysin Kichijojista Mister Donutin - vihdoin! Sen donitsit vain ovat niin herkullisen kuohkeita ja juuri oikean makuisia - täysin eri maata kuin Suomen ketjujen donitsit.

Tänään heräsin aivan erilaiseen ilmaan kuin eilen: taifuunia edeltävät vesirintamat ovat saapuneet ja ulkona sataa kovasti. Sunnuntaina asuntolassa ei ole edes ruokailuja, joten jonnekin tänään pitää sateesta huolimatta lähteä, jotta saan edes ruokaa. Toisaalta sadepäivä on hyvä tilaisuus kerrata japania keskiviikon koetta varten.

Ensimmäinen Komaba-päivä

Eilen oli aamiaisella jotain kalaa, tosi suolaista.

Päivä oli arvaamattoman kuuma. Tulinkin vahingossa laittaneeksi pitkät hiostavat housut 30 asteen helteeseen. Ilma tuntui Suomen viime heinäkuun helteitäkin kuumemmalta ilman suuren kosteuden takia. Kontrasti lokakuiseen Suomeen oli suuri!

Päivän ohjelmana olivat Komaban kampuksen orientaatiot. Ensin kerrottiin tunnin verran Japanin kielikursseista, sitten johdatettiin ympäri kampusta ja lopuksi kerrottiin pari tuntia monenlaisia yleisiä asioista, joita Japanissa ja Tokiossa elävän opiskelijan tulee tietää ja hoitaa. Tykkään vehreästä ja selkeästä Komaban kampuksesta miellyttävine arkkitehtuureineen ja fasiliteetteineen paljon enemmän kuin Hongon kampuksesta.

Komaban ruokalassa päädyin kana-ateriaan. Tuskin olen koskaan syönyt koulu-/yliopistoruokalassa yhtä herkullista kana-annosta. Kaverienkin eri annokset näyttivät yhtä maukkailta.

Irtojäätelö kruunasi aterian. 1 gramma jäätelö maksoi 1,34 jeniä (sama hinta oli salaateissa).

Yksi Komaban kohokohdista minulle ovat tenniskentät. Kuvassa vain osa kampuksen kentistä. Päivän vapaa-ajoilla yritin kierrellä ympäri kampusta ja selvitellä, miten pääsisin mukaan johonkin lukuisista yliopiston tenniskerhoista. Lopulta minut ohjattiin selvittelemään asiaa netissä, joten tänään tai huomenna aionkin lähetellä sähköpostiviestejä eri tenniskerhojen henkilöille.

Noin kello kuuteen venyneen orientaatiopäivän jälkeen päätin vielä mennä illaksi Shibuyaan, sijaitseehan se vain parin pysäkin päässä Komabasta. Tunnelma iltaisessa Shibuyassa on vain aina jotain niin upeaa. En kuitenkaan ostanut vielä mitään vaan tutkailin vain alustavasti vaihtoehtoja.

Shibuya 109:n vaatteet houkuttelevat joka kerta yhtä paljon, mutta paikan päällä tulen aina todenneeksi, miten pieniä tai lyhyitä vaatteet loppujen lopuksi minulle ovatkaan. Löysin kuitenin pari mekkoa, jotka ehkä saattaisivat sopia. Pitää käydä vielä sovittamassa tässä joku päivä!

Asuntolassa vuorokautta rytmittävät ruoka-ajat. Aamiainen on klo 7.00 - 8.30 ja päivällinen klo 18.30 - 22.00, mutta paikalle pitää saapua aamulla 20 min ja illalla 30 min ennen loppumisaikaa. Jätin Shibuyasta tulemisen melko myöhään ja erehtyvänä suunnistajana vieläpä eksyin pimeässä matkalla Inokashiran asemalta asuntolalle. Onneksi eräällä kadulla oli kuitenkin opaskartta, jonka avulla hahmotin olinpaikkani ja onnistuin saapumaan asuntolaan noin 10 minuuttia ennen viimeistä päivällisaikaa. Ruokana oli allanäkyvää kalajuttua - hyvää kuten aina tähän mennessä.

Istuessamme ruokailussa asuntolapitäjä jakoi meille jonkinlaisena bonuslahjana tällaiset mochi-jutut.

Ruokailut ovat asuntolan yhteishengen kannalta hieno asia. Jo parissa päivässä monista on tullut hyviä kavereita, enkä uskoisi sen tapahtuneen niin nopeasti ilman ruokailutuokioita. Täällä miesasuntolassa eniten olen jutellut erään hollantilaisen, ruotsalaisen ja parin australialaisen kanssa (naisasuntola on aivan tätä vastapäätä, ja sielläkin on mukavia ihmisiä). Asuntolan valtti, japanilaiset asukkaat, on kuitenkin jäänyt hieman pimentoon. Heitä on muutamia, mutta heitä ei näy ruokailuissa kovin usein eivätkä he ole kovin puheliaita.

Ruotsalainen muuten kertoi tänään aamiaisella, kuinka hän unohti eilen illalla Shibuyassa Tsutayan (suuren mangaa/pelejä/musiikkia myyvän liikkeen) vessaan iPhonensa. Ottaen huomioon Shibuyan valtavan ihmisvilinän hän oli varma, ettei kännykkää enää olisi vessassa mennessään hakemaan sitä parin tunnin päästä - mutta sielläpä se oli. Missä muussa suurkaupungissa moinen olisi mahdollista? Upea osoitus japanilaisten jalosta luonteesta.

Sunnuntaiksi ja etenkin maanantaiksi Tokioon on ennustettu iskevän suuri taifuuni, josta jopa tiedotettiin eilen kaikille orientaation lopussa. Saapa nähdä miten käy.

Totuttelu jatkuu

Aamulla sain kokea asuntolani ensimmäisen aamiaisen. Tarjolla oli länsimainen (joka perustui leipään) ja japanilainen aamiainen, joista päädyin jälkimmäiseen. Kannatti tulla asuntolaan, jossa on valmiit ruokailut.

Tässä vielä kuva asuntolastani ulkoapäin. Yksi parvekkeista on minun.

Tänään ohjelmassa oli yleinen USTEP-vaihto-orientaatio ja Hongon kampukseen tutustuminen. Vaihtokoordinaattorin ja muutaman professorin pitämässä orientaatiossa moni mietityttänyt asia selkeytyi, mutta paljon tuli myös uutta mietittävää, joten pää on vielä aika sekaisin. Orientaaton jälkeen vaihto-oppilaille oli tervetuliaislounas.

Hongon kampukseen tutustuminen ei ollut kovin uusi kokemus, koska japanilainen kaverini oli kierrättänyt minua ympäri aluetta jo viime matkani aikana. En tosin ota Hongosta todennäköisesti yhtäkään kurssia, koska siellä ei opeteta minulle oleellisia kursseja. Hieno paikka se kuitenkin on vanhoine rakennuksineen, tosin tunnelmaltaan pidän ehkä enemmän Komabasta.

Kampuksen kuuluisimman rakennuksen julkisivu oli upeasti peitetty sinisellä.

Päivän mielenkiintoisin asia taisi kuitenkin olla muihin vaihtareihin tutustuminen. Vaikka olin ennen vaihtoa suunnitellut viettäväni aikaa pääasiassa japanilaisten kanssa, jo yhden päivän aikana monet vaihtareista osoittautuivat niin mukaviksi, etten ihmettelisi vaikka heidän kanssaan jotain puuhaisinkin. Iltapäivällä virallisen ohjelman päätyttyä kävin heistä osan kanssa 100 jenin kaupassa (jossa kaikki asiat maksavat veroineen 108 jeniä eli noin 75 senttiä) ostamassa välttämättömyystarvikkeita - kuten henkareita ja pesuainetta.